Harvoin tuotantojohtaja voi sanoa työviikkonsa jälkeen, että vitsi kun meni hienosti
Vaikka saisi trimmattua tuotannon kuntoon niin, että mittarit näyttävät hyvältä, hetken päästä tuoteportfolio muuttuu, asiakkaat muuttavat käyttäytymistään, toimittajien kanssa tulee probleemia jne.
Tilanne elää koko ajan ja herkästi taas mittarit näyttävät etelään. Sama meno jatkuu vuosikausia ja muuttuu normaaliksi.
Toimari sanoo tuotantojohtajalle: Tee jotain!
Ratkaisu on kuitenkin kompleksinen - tuotannonohjaus on tieteenala, jonka teorioihin harva tuotantojohtaja on akateemisesti perehtynyt. Oppia on haettu monista lähteistä, mutta tiedon soveltaminen on eri asia. Asioissa päästään monesti hyvään vauhtiin, mutta implementointi jää kesken ja tulokset jäävät laihoiksi.
Samaan aikaan ylemmällä tasolla operatiiviset investoinnit nähdään lähinnä kustannuksina. Tuotannonohjauksen surkeaa tilaa siedetään lähes loputtomiin.
Myynti ja markkinointi luovat uutta rahaa, mutta tuotanto on vain sopimusvelvoitteiden täyttämistä, eli siis kustannuksia, joiden kanssa on syytä olla tarkkana.
Suomalaisittain keskitytään siihen, miten “halvalla” saadaan työt tehtyä.
Tuotannonohjauksen systematiikan puuttuessa oireita paikataan kalliilla laastareilla: lisää porukkaa, siirretään jotain alihankintaan ja kyllähän laitevalmistaja myy uuden koneen tai kaksi.
Tämä jos mikä tulee kalliiksi.
Tuotantojohtajan näkökulmasta tuotannonohjauksen haasteiden ratkaiseminen ostamalla on erityisen hankalaa, koska jokainen yritys on erilainen, täysin valmiita ratkaisuja on harvoin saatavilla, pitäisi kehittää firman omaa osaamista ja rakentaa käytännössä toimivat prosessit.
Sen lisäksi täytyy perustella muutoksen tärkeys ja tarvittavat askeleet kukkaron vartijoille.
Kolmen teorian yhdistelmä, jolla tuotantojohtaja pääsee hähmäisestä yleiskuvasta kohti konkreettista tuotannonohjauksen kehitystä
1. DDMRP (Demand-Driven Material Requirements Planning):
Selkeytetään, mitä tuotannon työjonoja on syytä ohjata tarkemmin ja mistä vain esim kuitataan työt tehdyiksi.
Hallinnoidaan ja vaimennetaan eri lähteistä tulevaa vaihtelua hyödyntäen aika-, kapasiteetti- ja varastopuskurointia.
2. TOC (Theory of Constraints):
Tunnistetaan ja ratkaistaan vaiheketjuissa olevat hitaimmat/heikoimmat lenkit tuotantovirtauksen kasvattamiseksi.
DBR (Drum-Buffer-Rope)-menetelmällä tahdistetaan pullonkaulaa edeltävät vaiheet sopivan virtauksen varmistamiseksi, eikä työnnetä liikaa tavaraa linjan alkupäästä sisään, joka vain tukkeuttaisi pullonkaulan.
3. Lean
Parannetaan virtausta ja vähennetään hukkaa eri muodoissa.
Tärkeintä on valita sopivat sovelluskohteet ja menetelmät, jotta saat ulosmitattua Leanin tuoman hyödyn.
Käytännön vinkit:
- Valitse, mitä työvaiheita on tarpeellista ohjata erityisen tarkasti ja mistä töiden vain annetaan virrata läpi. Esimerkiksi pullonkaulaa edeltävät vaiheet ohjataan epätarkemmin, itse pullonkaula tarkasti ja sen jälkeisiä vaiheita ei juuri ollenkaan.
- Kohdista tuotantovirtausta parantavat Lean-menetelmät suoraan pullonkaulaan. Esimerkiksi 5S:n hajauttaminen koko tehtaaseen vie valtavasti aikaa, mutta parhaat hyödyt tulevat vain pullonkauloista.
- Hyödynnä puskurointia eri muodoissa vaimentamaan vaihtelun aiheuttamia häiriöitä. Esimerkki: muodosta aikapuskuri pullonkaulan eteen varmistamaan että siellä on aina aloittamiskelpoista työtä odottamassa.
Miltä tämä näyttää johtoryhmän pöydässä
Kun tuotantojohtaja on perehtynyt aiheeseen ja tehnyt uskottavan ratkaisusuunnitelman, sen kanssa on hyvä edetä johtoryhmään ja hallitukseen luottavaisin mielin.
Käytännön esimerkki tuotannonohjauksen kokonaisuudistuksesta: Pemamek.
Et uskalla lähettää tätä eteenpäin
- Linkkaa tämä blogikirjoitus ensin AI:lle, avaa vähän tuotantosi ongelmia ja ehdota teidän tuotannon kehityksen sparrailua.
- Pistä tämä kirjoitus eteenpäin kollegalle, esimiehelle tai alaiselle, jota asia koskee, ja kysy, mitä mieltä hän on. Linkki on usein helppo tapa avata keskustelu!
Lue lisää => Täsmävinkit: Parempia esiselvityksiä ja pohjaa päätöksente

